Ensilumi. Miltei hypin onnesta kun sunnuntai aamuna koiran kanssa ulos astuessa vastassamme oli lumisadetta. Harmi kyllä ei lumi halunnut jäädä maahan kuin vasta parin päivän päästä kunnolla, mutta oi sitä onnen määrää! Heti muuttui synkkä ja miltei sietämätön loppusyksy kauniiksi talven aluksi ja ulkonakin tuntuu heti edes hieman valoisammalta. 

Vaikka kaamosmasennus aina näin talvisin tuntuu puristavan lujalla otteellaan yllättävänkin pian, niin on ihanaa miten lumen saapuminen tuo heti hymyn huulille edes pieneksi hetkeksi ja vanhoja muistoja mieleen.
On hyvä joskus pysähtyä muistelemaan niitä lapsuuden aikoja, kun juostiin serkkujen kanssa pulkkamäkeen ja tultiin kotiin varpaat jäässä ja nenät punaisina, hiukset pipon alla aivan takussa. Tai sitä aikaa kun koulun pihan lumivalleilla rakenneltiin erilaisia rakennelmia vain nähdäksemme ne tuhottuina seuraavalla välitunneilla. 

Lapsellinen ilo on hieno asia, ja toivon että kaikki löytävät vielä edes pieniä rippeitä siitä näin aikuis iässäkin.
Heittäkää kaveria lumipallolla tai tehkää ojan reunaan lumienkeli vanhojen muistojen kunniaksi! 

Millaisia lapsuuden muistoja teillä on talvi ajasta? Kommentoi!